1800-luvun yleisesittely

Talouden liberalismi ja läntisen Euroopan teollistuminen olivat merkittävimmät 1800-luvun ilmiöt. Niiden seurauksena rakentui koko moderni maailma. Aikakauden piirteitä olivat myös kaupungistuminen, väestön voimakas lisääntyminen, siirtolaisuus, massatuotanto, sääty-yhteiskunnan hajoaminen, kansalaistoiminta, tieteen ja tekniikan valtaisa kehitys, taidesuuntausten nopea vaihtuminen ja niiden edustamien aatteiden kuvastaminen, edistysusko, kirkon ja valtion eriytyminen sekä työväenliikkeet. Toisaalta 1800-luku oli kuningatar Viktorian valtakauden, porvariston hillityn charmin ja markkinatalouden aikaa, mutta yhtä lailla nationalismin sekä imperialismin, Afrikan ja Aasian alistamisen vuosisata.

1800-luvulla tapahtui asioita, joita pidetään nykyisin itsestäänselvyyksinä. Orjuuden pitkä historia ei toki päättynyt, mutta se sai pahan kolauksen Iso-Britannian kieltäessä orjuuden 1835. Keskustelu orjuuden kieltämisestä sai tuulta purjeisiinsa valistuksen vuosisadalta ja muuttui 1800-luvulla uskomattoman nopeasti todeksi. Samoin kansanvalta ajatuksena kehittyi 1800-luvulla. Heti 1900-luvun alussa maailma oli valmis äänestämään siten, ettei sukupuoli tai varattomuus estänyt äänioikeutta.

Tieteiden kehittyessä uskonnon asema 1800-luvulla oli ongelmallinen. Vetoaminen suoraan Raamattuun oli vaikeaa ja osin tästä syystä uskonto muokkautui enemmän henkilökohtaiseksi asiaksi ja yksilölliseksi kokemukseksi. Erilaiset herätysliikkeet painottivat tätä uskonnon puolta. Toisaalta uskonnon asema ”porvarillisessa” yhteiskunnassa miellettiin yhtä tärkeäksi kuin kodin ja isänmaan.

Taidesuuntausten vaihtelu 1800-luvulla kuvaa mainiosti yhteiskunnallista ja aatteellisia muutoksia. Vuosisadan alun taidesuuntauksena oli uusklassismi valistuksen ajan ja sitä seuranneen konservatismin aallon seurauksena. Se kelpasi mainiosti sekä keisarityyliksi että antiikin demokratian haikailuun. Antiikin teemat jatkuivat Kreikan itsenäistymisen aikaan 1830-luvulle kuvittaen maan vanhaa historiaa.

1800-luvun nationalismi sysäsi taiteen yleisemminkin kansallisromantiikan suuntaan. Kansalliseepoksia kerättiin, ja kansalliset säveltäjät ”kuvittivat” maidensa pitkää historiaa oopperoissa ja muissa sävelteoksissa. Romantiikan taide edusti muutakin kun kansallisromantiikkaa. Kaukokaipuu maailman avartuessa lisääntyi. Tämä näkyi romantiikan taiteessa samoin kuin maksukykyisen porvariston kiinnostus vaikkapa yliluonnollisuuteen ja tekniikan edistykseen; Frankenstein ja vampyyritarinat edustavat tätä romantiikan suuntausta.

Tyylisuuntana realismi yhdistyy helposti työväenliikkeen nousuun. Siinä pyrittiin romantisoinnin sijaan esittämään asia sellaisena kuin se on. Kirjallisuudessa ja kuvataiteessa tämä oli helposti nähtävissä.

Vuosisadan loppupuolen käännettä abstraktimpaan taiteeseen voisi selittää vastareaktiona realismille, kuten asian selittäisi myös 1800-luvun edistysfilosofi Hegel. Teesiä vastaan tulee ajattelussa antiteesi, kunnes lisätarkastelu saattaa päätyä synteesiin. Muita selityksiä impressionismille, ekspressionismille ja symbolismille voisi hakea tieteiden kehityksestä, psykologian ja psykoanalyysin kiinnostuksesta ihmismielen tiedostamattomaan ja uskosta matematiikan ja tekniikan kaikkivoipaisuuteen. Valokuvaus käy luonnon toistamiseen.

1800-luvun kehityksellä oli myös ikävät harhapolkunsa. Luonnon saastumista ei osattu vielä tuolloin teollistumishuumassa ottaa huomioon. Kaupunkien ilma ja joet saastutettiin surutta. Mm. kemianteollisuus tuotti markkinoille mitä pahimpia myrkkyaineita, joita myytiin lääkkeinä ja puhdistusaineina. Seurauksiltaan pahoja olivat myös sosiaalidarwinismiksi kutsutut näkemykset; yhteiskunnan ajateltiin kehittyvän samoin kuin biologiset elämänmuodot. Tästä seurasi mm. rotuoppeja, joissa kuviteltiin ihmiskunnan kehittyvän mustan ja keltaisen rodun kautta valkoiseksi. Vuosisadan lopun Euroopan suurvaltojen imperialismikin hyödynsi näitä oppeja.

Lataa taulu TÄYSIKOKOISENA